tiistai 22. helmikuuta 2011

How u doin'?

Onko flirttailu sallittua? Ja nyt meinaan siis lähinnä parisuhteessa. Kun se flirttailu kohdistuu parisuhteen ulkopuolisiin henkilöihin, you know?

Mä en itse pysty oikein käsittämään sitä. Kyllähän pieni flirtti puskee läpi tiedostamattakin ihmiseltä kuin ihmiseltä oli ne sitten sinkkuja tai varattuja, jos pikkuflirttailuun lasketaan hymyily sun muu. Ehkä pitäisikin kysyä et mikä on flirttiä ja mikä ei? Itse en koe flirttailevani jos heitän miespuolisten kavereiden kanssa läppää ja hymyilen perusystävällisesti ihmiselle kuin ihmiselle. Jos joku tuntematon häiskä tulee selkeä pokausmoodi päällä klubilla jubailemaan niin voin ihan hyvin jutella kohteliaasti takaisin, mutta teen myös yleensä varsin selväksi olevani varattu, jos tyypin eleet ja löpinät alkaa liikaa viitata siihen, että hän todella aikoo raahata minut matalaan majaansa kellon lyödessä puoli neljä. Itselläni ei ole mikään tarve flirttailemalla flirttailla miesten kanssa kun olen kerta varattu, en tahdo antaa väärää kuvaa itsestäni enkä myöskään loukata poikaystävääni moisella käytöksellä. En edes ole varma olenko sinkkunakaan sen erityisemmin flirttaillut, olen sen verran ujo tyyppi, että minun flirttailuni on jäänyt lähinnä silmäpelin tasolle tanssilattialla pyöriessä tai muuhun nykyisen mittapuun mukaan melko viattomaan toimintaan.

Mutta mites sitten pikkutuhman läpän heitto, pilke silmäkulmassa kiusoittelu, kohteliaisuuksien jakelu, poskisuukot ja halaukset? Miltäs ne toisten korvaan kuulostaa? Eritoten jos on kyseessä varattu henkilö? Vaikka sitä kuinka sanottaisiin, että ne ovat vain yleistä hauskanpitoa ja hyvän fiiliksen jakamista, silti se tuntuu jossain määrin epäilyttävältä. Enimmäkseen ehkä kunnioituksen puutteelta parisuhteen toista osapuolta kohtaan. Jep, ehkä arvata saattaa, että nämä aatokset kumpuavat taas omista kokemuksista ja hieman hävettää jopa myöntää, mutta oma poikaystäväni harrastaa kyseistä käyttäytymistä, eritoten päihtyneenä. Toista on kuitenkin hankala mennä tuomitsemaan mistään, sillä olen ajan kanssa ymmärtänyt hänen käyttäytyneen näin aina, jo ennen kuin mekään olemme tavanneet, ja hänellä on tapana naispuolisten ystäviensä kanssa heittää tuon tyyppistä hieman seksuaalisesti virittynyttä läppää, joka ei hänen mukaansa tarkoita mitään sen enempää. Ja kyllä, jopa aikamme raamatussa, eli Wikipediassa, flirttailu määritellään ihmisten väliseksi vuorovaikutukseksi, jota voidaan joissain tapauksissa harrastaa ajankuluksi ilman tavoitteita tai taka-ajatuksia ja joillekin se on luonnollinen tapa lähestyä toisia. Niin, mikäs siinä, ihan varteenotettavan kuuloinen selitys, mutta minkä takia se kuitenkin onnistuu vituttamaan niin saatanasti, kun oma poikaystävä heittelee kehuja ja kommentteja muille naisille ja osoittaa huomiota heille joskus jopa enemmän kuin omalle tyttöystävälle viihtellä ollessamme. Olenko minä vain niin vanhanaikainen ja ajatukseni rakkaudesta ja suhteista peräisin kenties ritariajoilta, vai olenko mahdollisesti ylitseampuvan mustasukkainen?

En ole koskaan aiemmin kelannut olevani mustis-tyyppiä, en ainakaan ennen tätä suhdetta. En ole toisen niskaan hönkivä kahlitsija ja haluan antaa toiselle hänen tarvitsemansa tilan ja omaa aikaa, jottei suhde tukehtuisi täysin. Mutta se edellyttää myös sitä, että pystyn luottamaan siihen, ettei hän tee mitään tyhmyyksiä tai asioita mitkä voisivat loukata minua ja vaarantaa suhteemme. Minun periaatteisiini kuuluu se, että kohtelen muita niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan ja siksi en halua rakkaimpani joutuvan pelkäämään, että tekisin jotain pahaa tai epärehellistä hänen selkänsä takana. En pysty kuvittelemaankaan, että ikinä tekisin jotain niin nöyryyttävää ja musertavaa toiselle kuin pettäisin häntä, en vain pystyisi elämään enää itseni kanssa sellaisen jälkeen. Ja todella toivon, ettei minullekaan tehtäisi niin, sillä se hajottaisi minut täysin palasiksi, enkä tiedä kuinka enää siitä palautuisin. Minun on muutenkin ollut aina vaikea luottaa ihmisiin, niin miten pystyisin moisen jälkeen luottaa enää kehenkään. Se tuhoaa suhteen täysin ja vie koko pohjan siltä. Ehkä ajan kanssa sen pystyisi antamaan anteeksi mutta unohtaminen onkin sitten täysin eri asia, mikään ei vain olisi enää ennallaan.

Mutta mitä tulee siihen flirttailuun, jota ei edelleenkään pitäisi sekoittaa pettämiseen, niin miksi se järsii minua sisältä niin paljon? Huono itsetunto? En usko siihen, että poikaystäväni flirttailusta huolimatta minä olisin se ainoa ketä kohtaan hänellä on erityisiä tunteita? Pelkään jonkun toisen syrjäyttävän minut (eikä olisi edes ensimmäinen kerta kun niin kävisi, jos kelataan "mieshistoriaani" taaksepäin)? Myönnän, että minulla on paljon aikaisemmista jutuista kertyneitä pelkoja ja traumoja ja ne kummittelevat päässäni koko ajan. Ensimmäistä kertaa minulla on suhde, jonka todella haluaisin onnistuvan ja kundi, jota oikeasti rakastan. Minulla on siis paljon pelissä ja myös paljon menetettävää jos jotain ikävää tapahtuu. Siksi olen niin varuillani muiden naisten suhteen ja pysyn varpaillani, jotta onnistuisin ennakoimaan takaiskut ennen pahinta pudotusta. Suhteen alussa nämä pelot ja heikkoudet olivat paljon pahempia ja olen onnistunut rauhoittumaan paljon niistä ajoista, mutta silti aina aika ajoin itsehillintäni pettää kun tunnen jonkun uhkaavan minua. Eikä se auta asiaa, että poikaystäväni tietää minun tulevan helposti mustasukkaiseksi ja joskus hän jopa yrittää ikäänkuin lietsoa sitä ihan vain testatakseen minua ja jollain kummallisella tavalla koettaa osoittaa minulle pelkojeni olevan turhia. Se ei ole reilua, ja ottaa aivoon, että hänen ei tarvitse pelätä minun kohdallani mitään. Hän luottaa minuun 100-prosenttisesti, sillä osoitan käytökselläni ettei hänen tarvitse olla huolissaan minun lähtevän muiden miesten matkaan, hän on ainoa kenet näen ja muilla ei ole saumaa suuntaan eikä toiseen. Luottamus tulisi ansaita, mutta minun on pakko sanoa, että muiden muijien kanssa avoimesti flirttaileminen ei ainakaan minun luottamustani häntä kohtaan paljoa kasvata vaan lähinnä syö sitä vain pois. Se loukkaa ja saa minut tuntemaan itseni riittämättömäksi. Ja näistä aiheista on kyllä keskusteltu ties kuinka monta kertaa ja aina päädytty ratkaisemattomaan riitaan, sillä meillä kahdella on täysin erilaiset näkemykset flirttailusta. Olen oppinut sietämään sitä jossain määrin, mutta en jaksa loputtomiin asti katsella vaivaantuneena vierestä kun kundi myhäilee ja heittää härskin puoleista läppää muille naikkosille, olivat ne sitten kuinka frendejä vaan, mutta en minäkään heitä toista sukupuolta edustaville frendeilleni vastaavanlaista läpyskää. Ehkä se olen vain minä, jolla on ongelma ja paskaa päässä, kun muita ympärillä olevia ei tunnu moinen häiritsevän. Se on Sipuli, neiti Siveyden Sipuli sitten tästä eteenpäin. Hmph.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti